Kausi 2016-2017 on nyt omalta osalta taputeltu ja on aika
summata yhteen sen antia. Jaan kauden kolmeen osaan: pre season, season ja
playoff.
Pre season:
Try Outeista lähtien hyvin tyytyväinen joukkueeseen.
Muutama pelaajista valitsi kesän aikana toisin logististen syiden vuoksi ja
syyt hyvin ymmärrettävät, mutta eivät jääneet omaa mieltä kaihertamaan. Kesän
tekeminen erinomaista niiden osalta, jotka kesällä paikalla olivat. Muutamia
nostoja pakko ottaa esiin, sillä uskon kyseisten harjoitustuntien olevan
suorassa yhteydessä pelaajien antiin talven aikana. Luvut kesä-elokuussa,
aikajaksona kun omasta mielestäni urheilijat tehdään:
Ranki
52
Kekki 48
Niskanen 46
Takala
45
Muutamalla pojalla oli kesällä toisia lajeja, joita kannustan
jatkamaan myös jatkossa ja sovittamaan ne harjoittelun ja levon suhteessa
oikein. Monipuolinen harrastaminen ja harjoittelu tukevat aina kehittymistä ja tulee
olemaan pitkällä juoksulla teidän oma etunne! Keskustelkaa valmentajien kanssa ja
laittakaa ne keskustelemaan keskenään, jotta saadaan teidän kehitystänne parhaiten tukevia kokonaisuuksia.
Kesällä valmennuksen tavoitteena saada ajettua sisälle
hieman erilainen pelitaktiikka ja saada selville pelaajien omat vahvuudet.
Teillä jokaisella on uniikit ominaisuudet, jotka oivallisesti yhteen
saattamalla saadaan esille joukkueurheilulle tyypillinen osien määrää suurempi summa. Muutamia
yllätyksiäkin valmennukselle tuli, sillä olihan se meidän 1vs1 pelaaminen viime
kesänä aika karmeaa katseltavaa. ”Karvi päätylankkuun” vaikutti osalle olevan
terminä ja toteutuksena uusi, joten siihen nähden harppaus vuoden aikana on
ollut huikea, kun vertaa meidän loppukauden rohkeaa karvausta ja riistoja joita
sen kautta saatiin. Oma pääkin puolustettiin loppukaudesta 1vs1, eikä sitä tekemistä tarvitse kenenkään hävetä.
Pelillisesti tavoitteena oli saavuttaa SM-sarjapaikka, joka
ensimmäisenä viikonloppuna osoittautui täysin mahdolliseksi. Valitettavasti
ratkaisuottelun vastustajaksi tuli Oilers, jonka osalta
meillä ei omasta mielestä ollut silloin palaa. Syynä ei kuitenkaan ollut meidän tasomme, vaan taso jolla suoritimme. Jännitys näkyi läpi ja kipsasi tekemistä. Olin kuitenkin tyytyväinen,
sillä tiesin tavoitteemme olevan oikea ja mieli seuraavan viikonlopun osalta oli
luottavainen. Toiseen viikonloppuun lauantaina pari voittoa, mutta vastustajien
taso oli itselle pettymys. Heikko vastus ja heikko suoritus löysivät toisensa.
Vaikka vastus on heikko, ei se saisi vaikuttaa joukkueen työmoraaliin. Oli
sattumia ja päällekkäisyyksiä ja joissakin peleissä vedettiin vain kahdella
kentällä. Muistan lauantain toisesta pelistä, kun penkiltä tuli kysymys, miksei
kierrätetä poikia ja laiteta nahjuksia vilttiin… Vastaus oli yksinkertainen,
meillä oli pelillä kaikki ehjät pelaajat, eikä penkille voinut enää laittaa
ketään koska olisi loppunut vaihtomiehet. Lauantai-iltana palaveri, sunnuntain
ensimmäisen pelin totaalinen hallinta ja erinomaisesti hoidettu ratkaisupeli,
jäävät omina lukuina historiaan.
Mestareiden Cup oli seuraavana viikonloppuna vastustajien
tarkkailua ja muistiinpanojen tekemistä, kuten myös peliajan saamista
karsintaviikonloppuina penkillä enemmän istuneille.
Season:
Kausi starttasi heti pelireissulla Ouluun, jossa
kärkikolmikkoon ennakkoon uumoilta OLS. Jotakin oli tapahtunut karsintojen ja
Oulun reissun välillä. Yhtäkkiä kesän ja alkusyksyn ajan hierottu pelimuoto oli
käytössä ja toimi erinomaisesti ennakkoon kovaksi ennustettua vastustajaa
vastaan. Voitto/ tasapeli ei olisi pelistä ollut vääryys, mutta kuten silloin
pelin jälkeen todettiin, ”Me emme koskaan häviä, sillä tappiot antavat meille
mahdollisuuden oppia asioita, joita voitto ei mahdollista. Otetaan mukaan
jokaisesta ottelusta jotakin, niin meitä ei voita kukaan”. Illasta matka
Kuopioon ja valmistautuminen sunnuntain otteluun Welhoja vastaan. Eipä tuo
ollut kummoinen tuo niiden Kyöpelinvuori, eikä sen kummoisempaa pelillinen anti
sarjan kärkikolmikkoon veikatulta joukkueelta. Pelin aikana tapahtui kuitenkin
itselle merkittävä asia, sillä toiselle erätauolle marssittaessa (tilanteen
ollessa 1-10), eräs pelaajista totesi ”Me hävitään tää peli kuitenkin”.
Siinä vaiheessa tiesin, että enemmän kuin tekniikkaa tai pelisysteemiä, meidän
pitää harjoittaa mieltä ja opetella voittamaan. Voittamaan tottuneesta
joukkueesta ei moista kuulu, mutta se ei ole poikien vika, vaan meidän
nykyisten ja entisten valmentajien, etteivät he uskoneet itseensä. Tämän
jälkeen valmennuksen teemaksi nousi voittamisen opettelu, joka pyrittiin tuomaan
pieninä asioina valmistautumiseen sekä ottelun sisällä käytäviin palautteisiin.
Kausi lähti hyvin lentoon ja otettiin kovia päänahkoja.
Lisättiin taktisen puolta ja syvennettiin analyyseja vastustajasta, joiden
seurauksena hävittiin muutama matsi putkeen… Keskusteltiin lisää ja
vähennettiin taktista ja voitettiin sarjaa johtanut Oilers. Palattiin
selkärangasta löytyviin asioihin, höystettynä pienillä vinkeillä vastustajasta.
Ei kuitenkaan liikaa, sillä pojat kertoivat vastustajan pelityylin katsomisen
sotkevan heidän omaa peliään. Tasapainoilu asioiden välillä oli ajoittain
valmentajana hankalaa, sillä vastustajien pelit oli purettu pieniin palasiin,
joiden kautta meillä oli mahdollisuus voittaa kenet tahansa. Jokaiselle
pelaajalla ja ikäluokalla on kuitenkin omat erityispiirteensä, joita
valmennuksen on syytä kuunnella, jotta saavutetaan paras mahdollinen
lopputulos.
Sarja oli erityisen tasainen ja ärsyttävänkin kutkuttava
runkosarjan viimeiseen peliin saakka. Sijat 3-8 oli auki, eikä asiaa
helpottanut sijojen 1-2 olleen jakamatta. Huhujen mukaan Classic olisi valinnut
meidät, jos se olisi ollut mahdollista. Sitä me emme halunneet, joten jälleen
hyvät venymiset kauden viimeisissä peleissä ja runkosarjan sijoituksena 4 sija!
Kausi saattoi olla pelillisesti ulkopuolisen silmin katsottuna aikamoista
vuoristorataa ja sitä se oli myös valmennuksen näkökulmasta. Kaikkea kun ei
voida kerralla kehittää, oli meillä sisäisesti teemoja, joihin keskityttiin
harjoitteissa tai pelisysteemiä käytäessä. Kun yhteen asiaan keskittää huomion,
pitää ajoittain jättää keskiön laitamilla olevia asioita pienemmälle
huomiolle. Kaikessa tekemisessä fokus oli kuitenkin Playoff peleissä, jossa
kaiken pitäisi olla kunnossa.
Playoff
Jälkikäteen katsottuna loistava suoritus ja runkosarjan
neljäs sija saattoi sittenkin olla meidän kohtalomme. TPS valitsikin ErVin,
vaikka useampikin valmentajakollegoista ennakoivat puolivälieräpariksi TPS-LASB
sarjaa. TPS kun oli vienyt molemmat pelit (11-7 ja 9-2), joista viimeisin
runkosarjan päätösottelu. Taisi kuitenkin LASBin miesten edustuksen voitto
SalBasta laittaa valmennuksen takaisin suunnittelupöydän ääreen ja muuttamaan
suunnitelmia. Ihan sama, bring it on, oli poikien vastaus.
Playoff peleihin lähdettiin ilman -01 pelureita, joiden
puuttuminen tiedettiin jo hyvissä ajoin ennen sarjan alkua. Asiassa ei siis
ollut meille mitään yllättävää ja suunnitelmat oli tehty sen pohjalta.
Ottelupäivien julkaisun jälkeen näytti siltä, että saamme pojat käyttöömme
lauantain otteluun, mutta poikien oma toive oli keskittyä pelkästään C1 peleihin,
jonka mukaisesti palattiin alustaviin suunnitelmiin.
Ensimmäisessä ottelussa pelasimme hyvää pleijari-säbää.
Taistelimme, raadoimme, haastoimme, pidimme palloa ja rakensimme. Ottelun
ratkaisi muutama epäonninen ratkaisu ja vastustajan taito käyttää paikat
hyödyksi. Ottelun voittokaan ei olisi ollut vääryys, mutta maalintekopelissä
lasketaan täplät ja tällä kertaa niitä oli kaverilla enemmän. Ottelu valoi
kuitenkin uskoa siihen, että meillä on kaikki mahdollisuudet hoitaa ottelusarja
kotiin!
Sunnuntaina meillä oli mahdollisuus tehdä ryöstöreissu
Hollolassa, mutta siitä syntyi meille kauden päättänyt koitos. Alkulämmöissä
tekeminen oli hyvää, fiilis kopissa oli mietteliäs ja joukkueen valmiutta
tulevaan pohdittiin Mamban kanssa. Oli kuitenkin huomattu, että hiljaisuus ei
aina ollut huono merkki, eikä pidetty asiaa hälyttävänä. Ottelun alettua
vastustaja teki nopeaan tahtiin maalin ja hieman perään toisen. Takaisin
juonesta kiinni ja pari asiallista paikkaa. Torjunnat 9-9 ja peli tasaista
vääntämistä. Erätauolla pieniä viilauksia, mutta ei mitään erityistä
kehittämisen kohdetta.
Toisen erän alussa 1:28 ja Kainulaisen illan toinen. Jo
paikanpäällä tilanteessa näytti oleva rike, mutta nauhalta katseltaessa sen
huomaa selvästi. Poika on selvästi oppinut miesten peleissä kuinka pienellä
rikkeellä (potkaisee pienen kopun ulkojalkaan, kun pallollinen lähtee spinulle)
saadaan horjutettua vastustajaa ja päästään pallolle. Ärsyttävää, mutta
toisaalta arvostan noita pieniä asioita joilla pystytään kääntämään pelejä.
Siitä muutaman minuutin sisään maali, aikalisä, maali ja veskan vaihto. Toisen
erän maaleista veskojen piikkiin voi laittaa yhtäkään, vaan tarkoituksena oli
katkaista vastustajan flow ja herättää omat. Kohtalaisesti siinä myös
onnistuttiin, sillä heti perään kavennus ja hyviä pyörityksiä vastustajan
päässä. Kolmasti ylivoimalle selvistä rikkeistä, mutta suorittamisen rentous ja
röyhkeys puuttui. Liekö vastustaja scoutannut meidän yv:n vai teimmekö vain
siitä jostakin syystä itsellemme hankalaa. Ottelu oikeastaan ratkesi toisen
erän hyödyntämättömiin ylivoimiin, jotka tuntuivat nakertavan luottamusta
tekemiseen. Toisella erätauolla koppiin mentäessä kapteeni otti puhujan roolin
itselleen ja herätteli porukkaan nousemaan vielä kerran barrikaadeille. Valmennuksellisesti
siirryttiin takaisin kolmeen kenttään, sillä useammassakin pelissä kahteen
kenttään siirtyminen ei ole juurikaan vaikuttanut peliin tehojen muodossa kovin
pitkään. Olimme selvästi koko kauden kolmen ketjun joukkue, eikä se minusta ole
heikkous vaan pikemminkin vahvuus.
Vastustajan jatkaessa kolmannessa erässä rennolla otteella hienoja syöttökuviota, meidän vetojen kilpistyessä laadukkaasti
pelanneeseen maalivahtiin oli pelin lopullinen lopputulos nopeasti nähtävissä.
Harmillista, että niitä tuli paljon, mutta toisaalta turhautumisen vaikutus
avoimiin oviin on normaalia vaikkei toivottavaa. Pelit päättyi omasta mielestä liian aikaisin ja tunne oli
pitkään täysin tyhjä, bussissa ei paljoa tehnyt mieli katsella nauhoja tai
tehdä koostetta.
Kotiin päästessäni tajusin, että päivän C1 pelit oli minulla
samalla nauhalla, joten ne purkiessani tein samalla myös koosteen
ratkaisuottelusta. Toisaalta nauha toimi terapiana, sillä sitä katsoessa nousi
itselle pari asiaa mieleen: 1. vastustaja oli parempi jokaisella osa-alueella,
eikä meillä ollut su mitään jakoa (yksittäiset virheet menettävät merkityksensä) 2. valmennuksellisesti valittu linja rohkeaan
karvaukseen ja rohkeuteen ei kaatanut meitä. Maalit eivät syntyneet meidän
intoilusta ja ryntäilystä, vaan heikosta oman pään pelaamisesta. Onnittelut
Lasb voitoista ja onnea jatkoon.
Vastustajaa kätellessä ja onnitellessa toivotettiin jatkoa
tulevaan ja kehotettiin menemään päätyyn asti. Niinhän ne sitten teki. 6
playoff ottelua, joista 6 voittoa. Harvoin sanon, että yksilöt voivat ratkoa
joukkuepelejä yksin, mutta tällä kertaa näin sanon (6 ottelua ja 17+12=29 pst,
finaalin toisessa ottelussa 40 min 0+0 ja seuraavat 20:08 sek 3+4) . Moni
sanoo, että epäreilua peluuttaa poikia, jotka pelaavat liigassa isoilla
minuuteilla koko kauden. Omasta mielestä mahtavaa, että ikäluokan mestaruuksia
ratkottaessa jokaisella on parhaat mahdolliset pelaajat mukana! Missä muualla
meidän pojilla olisi ollut mahdollisuus verrata itseään -99 syntyneiden
kärkipelaajiin yhdenvertaisissa olosuhteissa? Tai tuleeko teille mieleen, missä
meidän -00 pakkipari Wade ja Jossu olisivat päässeet vääntämään liigatason
hyökkääjiä vastaan ja nollaamaan tuon sankarin maineeseen nousseen talentin?
Seurasin Classic sarjaa netin kautta, eikä Clasulla ollut peleissä mielestäni
mahdollisuutta, juttelin Classicin valmennuksen kanssa ja tunnustivat faktan,
että he eivät pystyneet haastamaan Lasbia riittävän laajasti. Sama oli
Oilersilla, joka kertaalleen pääsi lähelle voittoa, mutta toisaalta eivät
riittävän lähelle. Ansaittu mestaruus siis Lahden pojille.
Kävin katselemassa Classic-TPS pelin, josta tuli
mielenkiintoinen taistelu pronssisesta mitalista. Peli aaltoili ja molemmilla
oli hetkensä. Onneksi ottelun ratkaisu tuli jatkoajalla 5vs5 pelatessa, eikä
mennyt rankkareille. On hienompaa, että peli saa ratkaisunsa joukkueen suoritukseen
(vaikka Vaajalan tehot olivatkin 4+1), eikä yksittäisen Neula Maken onneen tai
epäonneen. Peliä katsellessa pysyin hyvin näkemään meidät pelaamassa mitalista.
Peli oli rohkeaa, nopeaa ja painetta pystyttiin vaihtelemaan korkeasta
karvauksesta matalaan oman pään tiivistämiseen. En olisi pitänyt vääryytenä,
että me olisimme olleet pelaamassa mitaleista. Tällä kertaa näin ei käynyt ja
meidän sijoitus oli kauden 2016-2017 B poikien SM sarjan 5 sija. Hieno suoritus
joukkueelta, jolle povattiin raskasta kautta 😊
Kausi 2017-2018
Tulossa taas uusi kausi ja sen rakentaminen on hyvässä
vauhdissa. Itse hyppään muutaman vuoden ikäluokassa taaksepäin ja otan
hoitaakseni -02 syntyneiden C1 joukkueen. Tavoitteena jälleen SM-sarja,
playoffit sekä mitalipelit. Sain teiltä jälleen lisää avaimia toimia parempana
valmentaja ja yritän hyödyntää niitä nuorempien kanssa. Teidän osaltanne ja
tulevaisuudestanne en ole lainkaan huolissani. Tulevalla kaudella A junnut
palaavat taas SM sarjaan ja luvassa kovia koitoksia miesten liigan portilla.
Mielenkiintoa seuraa ja joukkuetta kohtaan varmasti ilmenee, mutta tiedän
teidän ottavan sieltä oman pelipaikkanne. Olette vuoden aikana osoittaneet,
että teillä on pelilliset valmiudet, mutta erityisesti fyysiset ja psyykkiset
edellytykset treenata tavoitteiden saavuttamiseksi. Tämä koskee teitä kaikkia!
-00 ja -01 syntyneiden osalta teille on tulossa hyvä kausi.
Loistavat -00 syntyneet saavat rinnalleen tuttuja -01 syntyneitä, jotka
pääsivät jo viime kaudella haistelemaan B SM sarjan kovuutta ja vauhtia. Te
tulette rokkaamaan sarjassa ja ottamaan roolin joukkueen liidereinä. Pitäkää
huoli, että joukkueen uusia jäseniä kohdellaan yhtä hyvin kuin kuluneella
kaudella ja muistatte jokaisen olevan joukkueelle yhtä tärkeitä. Saatte
varmasti tulevalla kaudella kokemusta myös A junnujen treenistä ja saattapi
teistä joku jo ottaa pelipaikkaa liigan ringissä…
Keskusteleva ja isällinen ote näytti toimivan teidän
kanssanne, eikä meillä ollut keskenämme ongelmia missään vaiheessa kautta.
Tietysti harjoittelun tärkeydestä piti aina ajoittain muistuttaa, mutta tämä ei
poikennut edellisestä kymmenestä valmennusvuodesta mitenkään. Erityisen
tyytyväinen olin keskenämme sovittujen asioiden toteuttamisesta. Omatoiminen
harjoittelu, keskittyminen tekemiseen, harjoittelun/pelaamisen ja vapaa-ajan
keskinäinen suhteuttaminen mittasuhteisiin mahdollisti hyvän lopputuloksen.
Yhtenäkään peliaamuna silmät eivät punoittaneet ja 18 vuotta täyttäneillä ei
ollut peleihin vaikuttavia menoja. Arvostan tätä suuresti, sillä tämä kertoo
sitoutuneisuudesta yhteiseen asiaan.
Haluan kiittää teitä kaikkia hienosta kaudesta, mutta
samalla pahoitella, että se viimeinen askel ja tavoite jäi meiltä tällä kertaa
vajaaksi. Otetaan tästä kaudesta mukaan ne pienet opit ja hoidetaan niiden
avulla voitot kotiin ensikaudella A SM, B SM sekä C1 sarjoista!
With Love
Arto