Kausi 2016-2017 pakettiin

Kausi 2016-2017 on nyt omalta osalta taputeltu ja on aika summata yhteen sen antia. Jaan kauden kolmeen osaan: pre season, season ja playoff.

Pre season:

Try Outeista lähtien hyvin tyytyväinen joukkueeseen. Muutama pelaajista valitsi kesän aikana toisin logististen syiden vuoksi ja syyt hyvin ymmärrettävät, mutta eivät jääneet omaa mieltä kaihertamaan. Kesän tekeminen erinomaista niiden osalta, jotka kesällä paikalla olivat. Muutamia nostoja pakko ottaa esiin, sillä uskon kyseisten harjoitustuntien olevan suorassa yhteydessä pelaajien antiin talven aikana. Luvut kesä-elokuussa, aikajaksona kun omasta mielestäni urheilijat tehdään:

Ranki                52

Kekki                48

Niskanen          46

Takala               45

Muutamalla pojalla oli kesällä toisia lajeja, joita kannustan jatkamaan myös jatkossa ja sovittamaan ne harjoittelun ja levon suhteessa oikein. Monipuolinen harrastaminen ja harjoittelu tukevat aina kehittymistä ja tulee olemaan pitkällä juoksulla teidän oma etunne! Keskustelkaa valmentajien kanssa ja laittakaa ne keskustelemaan keskenään, jotta saadaan teidän kehitystänne parhaiten tukevia kokonaisuuksia.

Kesällä valmennuksen tavoitteena saada ajettua sisälle hieman erilainen pelitaktiikka ja saada selville pelaajien omat vahvuudet. Teillä jokaisella on uniikit ominaisuudet, jotka oivallisesti yhteen saattamalla saadaan esille joukkueurheilulle tyypillinen osien määrää suurempi summa. Muutamia yllätyksiäkin valmennukselle tuli, sillä olihan se meidän 1vs1 pelaaminen viime kesänä aika karmeaa katseltavaa. ”Karvi päätylankkuun” vaikutti osalle olevan terminä ja toteutuksena uusi, joten siihen nähden harppaus vuoden aikana on ollut huikea, kun vertaa meidän loppukauden rohkeaa karvausta ja riistoja joita sen kautta saatiin. Oma pääkin puolustettiin loppukaudesta 1vs1, eikä sitä tekemistä tarvitse kenenkään hävetä.

Pelillisesti tavoitteena oli saavuttaa SM-sarjapaikka, joka ensimmäisenä viikonloppuna osoittautui täysin mahdolliseksi. Valitettavasti ratkaisuottelun vastustajaksi tuli Oilers, jonka osalta meillä ei omasta mielestä ollut silloin palaa. Syynä ei kuitenkaan ollut meidän tasomme, vaan taso jolla suoritimme. Jännitys näkyi läpi ja kipsasi tekemistä. Olin kuitenkin tyytyväinen, sillä tiesin tavoitteemme olevan oikea ja mieli seuraavan viikonlopun osalta oli luottavainen. Toiseen viikonloppuun lauantaina pari voittoa, mutta vastustajien taso oli itselle pettymys. Heikko vastus ja heikko suoritus löysivät toisensa. Vaikka vastus on heikko, ei se saisi vaikuttaa joukkueen työmoraaliin. Oli sattumia ja päällekkäisyyksiä ja joissakin peleissä vedettiin vain kahdella kentällä. Muistan lauantain toisesta pelistä, kun penkiltä tuli kysymys, miksei kierrätetä poikia ja laiteta nahjuksia vilttiin… Vastaus oli yksinkertainen, meillä oli pelillä kaikki ehjät pelaajat, eikä penkille voinut enää laittaa ketään koska olisi loppunut vaihtomiehet. Lauantai-iltana palaveri, sunnuntain ensimmäisen pelin totaalinen hallinta ja erinomaisesti hoidettu ratkaisupeli, jäävät omina lukuina historiaan.

Mestareiden Cup oli seuraavana viikonloppuna vastustajien tarkkailua ja muistiinpanojen tekemistä, kuten myös peliajan saamista karsintaviikonloppuina penkillä enemmän istuneille.

Season:

Kausi starttasi heti pelireissulla Ouluun, jossa kärkikolmikkoon ennakkoon uumoilta OLS. Jotakin oli tapahtunut karsintojen ja Oulun reissun välillä. Yhtäkkiä kesän ja alkusyksyn ajan hierottu pelimuoto oli käytössä ja toimi erinomaisesti ennakkoon kovaksi ennustettua vastustajaa vastaan. Voitto/ tasapeli ei olisi pelistä ollut vääryys, mutta kuten silloin pelin jälkeen todettiin, ”Me emme koskaan häviä, sillä tappiot antavat meille mahdollisuuden oppia asioita, joita voitto ei mahdollista. Otetaan mukaan jokaisesta ottelusta jotakin, niin meitä ei voita kukaan”. Illasta matka Kuopioon ja valmistautuminen sunnuntain otteluun Welhoja vastaan. Eipä tuo ollut kummoinen tuo niiden Kyöpelinvuori, eikä sen kummoisempaa pelillinen anti sarjan kärkikolmikkoon veikatulta joukkueelta. Pelin aikana tapahtui kuitenkin itselle merkittävä asia, sillä toiselle erätauolle marssittaessa (tilanteen ollessa 1-10), eräs pelaajista totesi ”Me hävitään tää peli kuitenkin”. Siinä vaiheessa tiesin, että enemmän kuin tekniikkaa tai pelisysteemiä, meidän pitää harjoittaa mieltä ja opetella voittamaan. Voittamaan tottuneesta joukkueesta ei moista kuulu, mutta se ei ole poikien vika, vaan meidän nykyisten ja entisten valmentajien, etteivät he uskoneet itseensä. Tämän jälkeen valmennuksen teemaksi nousi voittamisen opettelu, joka pyrittiin tuomaan pieninä asioina valmistautumiseen sekä ottelun sisällä käytäviin palautteisiin.

Kausi lähti hyvin lentoon ja otettiin kovia päänahkoja. Lisättiin taktisen puolta ja syvennettiin analyyseja vastustajasta, joiden seurauksena hävittiin muutama matsi putkeen… Keskusteltiin lisää ja vähennettiin taktista ja voitettiin sarjaa johtanut Oilers. Palattiin selkärangasta löytyviin asioihin, höystettynä pienillä vinkeillä vastustajasta. Ei kuitenkaan liikaa, sillä pojat kertoivat vastustajan pelityylin katsomisen sotkevan heidän omaa peliään. Tasapainoilu asioiden välillä oli ajoittain valmentajana hankalaa, sillä vastustajien pelit oli purettu pieniin palasiin, joiden kautta meillä oli mahdollisuus voittaa kenet tahansa. Jokaiselle pelaajalla ja ikäluokalla on kuitenkin omat erityispiirteensä, joita valmennuksen on syytä kuunnella, jotta saavutetaan paras mahdollinen lopputulos.

Sarja oli erityisen tasainen ja ärsyttävänkin kutkuttava runkosarjan viimeiseen peliin saakka. Sijat 3-8 oli auki, eikä asiaa helpottanut sijojen 1-2 olleen jakamatta. Huhujen mukaan Classic olisi valinnut meidät, jos se olisi ollut mahdollista. Sitä me emme halunneet, joten jälleen hyvät venymiset kauden viimeisissä peleissä ja runkosarjan sijoituksena 4 sija! Kausi saattoi olla pelillisesti ulkopuolisen silmin katsottuna aikamoista vuoristorataa ja sitä se oli myös valmennuksen näkökulmasta. Kaikkea kun ei voida kerralla kehittää, oli meillä sisäisesti teemoja, joihin keskityttiin harjoitteissa tai pelisysteemiä käytäessä. Kun yhteen asiaan keskittää huomion, pitää ajoittain jättää keskiön laitamilla olevia asioita pienemmälle huomiolle. Kaikessa tekemisessä fokus oli kuitenkin Playoff peleissä, jossa kaiken pitäisi olla kunnossa.

Playoff

Jälkikäteen katsottuna loistava suoritus ja runkosarjan neljäs sija saattoi sittenkin olla meidän kohtalomme. TPS valitsikin ErVin, vaikka useampikin valmentajakollegoista ennakoivat puolivälieräpariksi TPS-LASB sarjaa. TPS kun oli vienyt molemmat pelit (11-7 ja 9-2), joista viimeisin runkosarjan päätösottelu. Taisi kuitenkin LASBin miesten edustuksen voitto SalBasta laittaa valmennuksen takaisin suunnittelupöydän ääreen ja muuttamaan suunnitelmia. Ihan sama, bring it on, oli poikien vastaus.

Playoff peleihin lähdettiin ilman -01 pelureita, joiden puuttuminen tiedettiin jo hyvissä ajoin ennen sarjan alkua. Asiassa ei siis ollut meille mitään yllättävää ja suunnitelmat oli tehty sen pohjalta. Ottelupäivien julkaisun jälkeen näytti siltä, että saamme pojat käyttöömme lauantain otteluun, mutta poikien oma toive oli keskittyä pelkästään C1 peleihin, jonka mukaisesti palattiin alustaviin suunnitelmiin.

Ensimmäisessä ottelussa pelasimme hyvää pleijari-säbää. Taistelimme, raadoimme, haastoimme, pidimme palloa ja rakensimme. Ottelun ratkaisi muutama epäonninen ratkaisu ja vastustajan taito käyttää paikat hyödyksi. Ottelun voittokaan ei olisi ollut vääryys, mutta maalintekopelissä lasketaan täplät ja tällä kertaa niitä oli kaverilla enemmän. Ottelu valoi kuitenkin uskoa siihen, että meillä on kaikki mahdollisuudet hoitaa ottelusarja kotiin!

Sunnuntaina meillä oli mahdollisuus tehdä ryöstöreissu Hollolassa, mutta siitä syntyi meille kauden päättänyt koitos. Alkulämmöissä tekeminen oli hyvää, fiilis kopissa oli mietteliäs ja joukkueen valmiutta tulevaan pohdittiin Mamban kanssa. Oli kuitenkin huomattu, että hiljaisuus ei aina ollut huono merkki, eikä pidetty asiaa hälyttävänä. Ottelun alettua vastustaja teki nopeaan tahtiin maalin ja hieman perään toisen. Takaisin juonesta kiinni ja pari asiallista paikkaa. Torjunnat 9-9 ja peli tasaista vääntämistä. Erätauolla pieniä viilauksia, mutta ei mitään erityistä kehittämisen kohdetta. 

Toisen erän alussa 1:28 ja Kainulaisen illan toinen. Jo paikanpäällä tilanteessa näytti oleva rike, mutta nauhalta katseltaessa sen huomaa selvästi. Poika on selvästi oppinut miesten peleissä kuinka pienellä rikkeellä (potkaisee pienen kopun ulkojalkaan, kun pallollinen lähtee spinulle) saadaan horjutettua vastustajaa ja päästään pallolle. Ärsyttävää, mutta toisaalta arvostan noita pieniä asioita joilla pystytään kääntämään pelejä. Siitä muutaman minuutin sisään maali, aikalisä, maali ja veskan vaihto. Toisen erän maaleista veskojen piikkiin voi laittaa yhtäkään, vaan tarkoituksena oli katkaista vastustajan flow ja herättää omat. Kohtalaisesti siinä myös onnistuttiin, sillä heti perään kavennus ja hyviä pyörityksiä vastustajan päässä. Kolmasti ylivoimalle selvistä rikkeistä, mutta suorittamisen rentous ja röyhkeys puuttui. Liekö vastustaja scoutannut meidän yv:n vai teimmekö vain siitä jostakin syystä itsellemme hankalaa. Ottelu oikeastaan ratkesi toisen erän hyödyntämättömiin ylivoimiin, jotka tuntuivat nakertavan luottamusta tekemiseen. Toisella erätauolla koppiin mentäessä kapteeni otti puhujan roolin itselleen ja herätteli porukkaan nousemaan vielä kerran barrikaadeille. Valmennuksellisesti siirryttiin takaisin kolmeen kenttään, sillä useammassakin pelissä kahteen kenttään siirtyminen ei ole juurikaan vaikuttanut peliin tehojen muodossa kovin pitkään. Olimme selvästi koko kauden kolmen ketjun joukkue, eikä se minusta ole heikkous vaan pikemminkin vahvuus. 

Vastustajan jatkaessa kolmannessa erässä rennolla otteella hienoja syöttökuviota, meidän vetojen kilpistyessä laadukkaasti pelanneeseen maalivahtiin oli pelin lopullinen lopputulos nopeasti nähtävissä. Harmillista, että niitä tuli paljon, mutta toisaalta turhautumisen vaikutus avoimiin oviin on normaalia vaikkei toivottavaa. Pelit päättyi omasta mielestä liian aikaisin ja tunne oli pitkään täysin tyhjä, bussissa ei paljoa tehnyt mieli katsella nauhoja tai tehdä koostetta. 

Kotiin päästessäni tajusin, että päivän C1 pelit oli minulla samalla nauhalla, joten ne purkiessani tein samalla myös koosteen ratkaisuottelusta. Toisaalta nauha toimi terapiana, sillä sitä katsoessa nousi itselle pari asiaa mieleen: 1. vastustaja oli parempi jokaisella osa-alueella, eikä meillä ollut su mitään jakoa (yksittäiset virheet menettävät merkityksensä) 2. valmennuksellisesti valittu linja rohkeaan karvaukseen ja rohkeuteen ei kaatanut meitä. Maalit eivät syntyneet meidän intoilusta ja ryntäilystä, vaan heikosta oman pään pelaamisesta. Onnittelut Lasb voitoista ja onnea jatkoon.

Vastustajaa kätellessä ja onnitellessa toivotettiin jatkoa tulevaan ja kehotettiin menemään päätyyn asti. Niinhän ne sitten teki. 6 playoff ottelua, joista 6 voittoa. Harvoin sanon, että yksilöt voivat ratkoa joukkuepelejä yksin, mutta tällä kertaa näin sanon (6 ottelua ja 17+12=29 pst, finaalin toisessa ottelussa 40 min 0+0 ja seuraavat 20:08 sek 3+4) . Moni sanoo, että epäreilua peluuttaa poikia, jotka pelaavat liigassa isoilla minuuteilla koko kauden. Omasta mielestä mahtavaa, että ikäluokan mestaruuksia ratkottaessa jokaisella on parhaat mahdolliset pelaajat mukana! Missä muualla meidän pojilla olisi ollut mahdollisuus verrata itseään -99 syntyneiden kärkipelaajiin yhdenvertaisissa olosuhteissa? Tai tuleeko teille mieleen, missä meidän -00 pakkipari Wade ja Jossu olisivat päässeet vääntämään liigatason hyökkääjiä vastaan ja nollaamaan tuon sankarin maineeseen nousseen talentin? 

Seurasin Classic sarjaa netin kautta, eikä Clasulla ollut peleissä mielestäni mahdollisuutta, juttelin Classicin valmennuksen kanssa ja tunnustivat faktan, että he eivät pystyneet haastamaan Lasbia riittävän laajasti. Sama oli Oilersilla, joka kertaalleen pääsi lähelle voittoa, mutta toisaalta eivät riittävän lähelle. Ansaittu mestaruus siis Lahden pojille.

Kävin katselemassa Classic-TPS pelin, josta tuli mielenkiintoinen taistelu pronssisesta mitalista. Peli aaltoili ja molemmilla oli hetkensä. Onneksi ottelun ratkaisu tuli jatkoajalla 5vs5 pelatessa, eikä mennyt rankkareille. On hienompaa, että peli saa ratkaisunsa joukkueen suoritukseen (vaikka Vaajalan tehot olivatkin 4+1), eikä yksittäisen Neula Maken onneen tai epäonneen. Peliä katsellessa pysyin hyvin näkemään meidät pelaamassa mitalista. Peli oli rohkeaa, nopeaa ja painetta pystyttiin vaihtelemaan korkeasta karvauksesta matalaan oman pään tiivistämiseen. En olisi pitänyt vääryytenä, että me olisimme olleet pelaamassa mitaleista. Tällä kertaa näin ei käynyt ja meidän sijoitus oli kauden 2016-2017 B poikien SM sarjan 5 sija. Hieno suoritus joukkueelta, jolle povattiin raskasta kautta 😊

Kausi 2017-2018

Tulossa taas uusi kausi ja sen rakentaminen on hyvässä vauhdissa. Itse hyppään muutaman vuoden ikäluokassa taaksepäin ja otan hoitaakseni -02 syntyneiden C1 joukkueen. Tavoitteena jälleen SM-sarja, playoffit sekä mitalipelit. Sain teiltä jälleen lisää avaimia toimia parempana valmentaja ja yritän hyödyntää niitä nuorempien kanssa. Teidän osaltanne ja tulevaisuudestanne en ole lainkaan huolissani. Tulevalla kaudella A junnut palaavat taas SM sarjaan ja luvassa kovia koitoksia miesten liigan portilla. Mielenkiintoa seuraa ja joukkuetta kohtaan varmasti ilmenee, mutta tiedän teidän ottavan sieltä oman pelipaikkanne. Olette vuoden aikana osoittaneet, että teillä on pelilliset valmiudet, mutta erityisesti fyysiset ja psyykkiset edellytykset treenata tavoitteiden saavuttamiseksi. Tämä koskee teitä kaikkia!

-00 ja -01 syntyneiden osalta teille on tulossa hyvä kausi. Loistavat -00 syntyneet saavat rinnalleen tuttuja -01 syntyneitä, jotka pääsivät jo viime kaudella haistelemaan B SM sarjan kovuutta ja vauhtia. Te tulette rokkaamaan sarjassa ja ottamaan roolin joukkueen liidereinä. Pitäkää huoli, että joukkueen uusia jäseniä kohdellaan yhtä hyvin kuin kuluneella kaudella ja muistatte jokaisen olevan joukkueelle yhtä tärkeitä. Saatte varmasti tulevalla kaudella kokemusta myös A junnujen treenistä ja saattapi teistä joku jo ottaa pelipaikkaa liigan ringissä…

Keskusteleva ja isällinen ote näytti toimivan teidän kanssanne, eikä meillä ollut keskenämme ongelmia missään vaiheessa kautta. Tietysti harjoittelun tärkeydestä piti aina ajoittain muistuttaa, mutta tämä ei poikennut edellisestä kymmenestä valmennusvuodesta mitenkään. Erityisen tyytyväinen olin keskenämme sovittujen asioiden toteuttamisesta. Omatoiminen harjoittelu, keskittyminen tekemiseen, harjoittelun/pelaamisen ja vapaa-ajan keskinäinen suhteuttaminen mittasuhteisiin mahdollisti hyvän lopputuloksen. Yhtenäkään peliaamuna silmät eivät punoittaneet ja 18 vuotta täyttäneillä ei ollut peleihin vaikuttavia menoja. Arvostan tätä suuresti, sillä tämä kertoo sitoutuneisuudesta yhteiseen asiaan.

Haluan kiittää teitä kaikkia hienosta kaudesta, mutta samalla pahoitella, että se viimeinen askel ja tavoite jäi meiltä tällä kertaa vajaaksi. Otetaan tästä kaudesta mukaan ne pienet opit ja hoidetaan niiden avulla voitot kotiin ensikaudella A SM, B SM sekä C1 sarjoista!

With Love

Arto